Alla olevien seurakuntakirjeiden tekstien julkaiseminen tai kopiointi vain allekirjoittaneiden luvalla.  

Aamuhartaus YLE1 Radio, lauantai 24.4.2021 Kaarina Hoffrén, pastori, seurakunnanjohtaja, Karttulan Vapaaseurakunta

Vain yksi ainoa elämä!

Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon elämääsi voisi vielä olla jäljellä? Päivä? Kuukausi? Vuosi? Kymmenen vuotta, sekin vain 3650 päivää?

Opiskellessani sairaalasielunhoitoa eräs tehtävä oli miettiä, mitä tekisimme, jos tietäisimme, että elämää on jäljellä vain 5 minuuttia? Yksi opiskelijoista aikoi soittaa läheiselleen ja sopia välinsä, toinen kirjoittaa jäähyväiskirjeen, joku aikoi hävittää arkaluontoisen aineistonsa. Aika ei näihin kuitenkaan riittänyt. Muutama keskittyi rukoukseen ja oli valmiina kohtaamaan ikuisuuden Jeesuksen kanssa.

Psalmissa (139:16) sanotaan: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Vaikka kuinka tahtoisimme tietää, on meiltä päiviemme lopullinen määrä kuitenkin salattu. Tämän ymmärrettyään sekä Daavid että Mooses rukoilivat: ”Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.” ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” (Psalmi 39:5 ja 90:12.)

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään: miten elän, mitä tavoittelen, mikä riittää, tai mihin minä riitän? Kulutanko voimani tavoittelemalla vain maallista hyvää, menestystä ja aineellista hyvinvointia?

Vai olisiko sittenkin jotakin muuta? Olisiko mahdollista saada sisäinen rauha ja tyytyväisyys jokaiseen päivään? Sellainen lepo ja rauha, joka kantaa iankaikkisuuteen asti.

Meillä jokaisella on vain yksi kallisarvoinen elämä ja se voi päättyä yllättävän nopeasti.

Kauan aikaa sitten keskustelin rakkaan isäni kanssa puhelimessa ja sovimme seuraavan päivän tapaamisesta. 15 minuutin kuluttua tuosta puhelusta veljeni soitti ja kertoi, että isämme on kuollut. Hän oli saanut sydäninfarktin heti puhelumme päätyttyä. Kuollessaan isäni oli vasta 52-vuotias. Voi miten paljon tuolla taiteellisesti lahjakkaalla, monenlaista elämänkoulua käyneellä, läheisiään rakastavalla miehellä, olisikaan ollut annettavana läheisilleen.

Matteus kirjoittaa: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa … ” (Matt 6:33.) Tätä seuraa lupaus Jumalan jokapäiväisestä huolenpidosta. Sinäkin saat pyytää Herraa olemaan kanssasi. Hän kuulee pyyntösi ja auttaa sinua, yhden päivän kerrallaan.

Elämä Jumalan johdatuksessa ei suinkaan aina ole ”ruusuilla tanssimista”. Sinulla saattaa juuri nyt on vaikeaa, yksinäistä ja eristäytynyttä, saatat pelätä elämää tai sen päättymistä. Sinulle kuuluu Jeesuksen sanat: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt 11:28.) ” Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. - - - minä menen valmistamaan teille sijaa? - - - ja tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä missä minä olen.” (Joh 14:1–4.) ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älkääkä pelätkö.” (Joh 14:27. RK) Nämä Jeesuksen sanat kuuluvat tänään myös sinulle, joka elät elämäsi parasta päivää.

Tänään Jumalamme kutsuu meitä: ”Kuulkaa, kaikki janoiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, - - - tulkaa minun luokseni. Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.” ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää; huutakaa häntä avuksi, kun hän on läsnä. Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luo, niin Hän armahtaa häntä - - - sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes 55:1–7.)

Niin - millaista ainoa kallisarvoinen elämämme olisikaan, jos tänään me kaikki yhdessä etsisimme Herraa ja Hänen tahtoaan omaan, perheidemme, kyläkuntamme, kaupunkimme ja maamme elämään?

Voisimmeko olla kansa kansakuntien joukossa, jossa johtohenkilöistä kaikkein vähäisimpään olisimme kuuliaisia Jumalalle? Tietäen ettemme tiedä päiviemme määrää, mutta samalla eläen kaikki päivämme Jeesusta seuraten, pyrkien jättämään jälkeemme tuleville Jumalan siunaaman tulevaisuuden.

Daavid sanoi kansalleen: ”Noudattakaa ja tutkikaa kaikkia Herran, Jumalanne, käskyjä, että saisitte pitää omananne tämän hyvän maan ja saisitte jättää sen perinnöksi lapsillenne teidän jälkeenne.” (1 Aik 28:8.)

Rukoillaan tänä vaikeana rajoitusten ja elämän epävarmuuden aikana, että maamme johtopaikoilla olisi ihmisiä, jotka toimivat Jumalan johdatusta etsien maamme ja sen ihmisten parhaaksi! Rukoillaan lastemme, nuortemme, vanhustemme, yksinäisten ja vaikeuksissa olevien, mutta myös niiden puolesta, joilla asiat ovat hyvin. Rukoillaan, tänään!

Joku on sanonut: ”Eilistä ei enää ole, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra.” Sinulla on vain yksi ainoa elämä!

Käytä siis jokainen päiväsi viisaasti. Lue Jumalan sanaa. Opi tuntemaan Herra ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi! Jumalan siunaamaa elämää Sinulle, tänään! Kiitos Jeesus tästä päivästä! Aamen.

Virsi 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa: Samuli Edelmannin CD:ltä Maa on niin kaunis, Virsiä 3 (vuodelta 2009)

 

 

 

23.2.2021 Alpo Tuomilinna /Seurakuntakirje 1/2021

Armo teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Näillä sanoilla Apostoli Paavali tervehti Galatian seurakuntaa kirjeensä alussa. Näillä Paavalin sanoilla myös minä haluan tervehtiä Sinua seurakuntamme jäsen.

Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa kerrotaan, kuinka Jeesus saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu. Siellä Hän meni tapansa mukaan synagoogaan. Meillekin on tullut tavaksi kaksi kertaa vuodessa tervehtiä teitä kirjeen kautta, koska monia teistä tapaamme harvoin. Paavali kirjoittaa 2 Kor. 7:3 ” …te olette meidän sydämissämme.” Samaa sanomme myöskin me Karttulan Vapaaseurakunnan vastuullisina: ”Te seurakuntamme jäsenet olette meidän sydämissämme.”

Paavali kirjoittaa Kolossan seurakunnalle, ettei ole lakannut rukoilemasta heidän edestään. Samoin me muistamme teitä rukouksin, itse kutakin teistä. Että Herra varjelisi ja auttaisi teitä kaikissa elämänne asioissa ja tulisitte täyteen Hänen tahtonsa tuntemista. Jumalalla on hyvä tahto meitä jokaista kohtaan! Jouluevankeliumissa enkeli ilmoitti ”… ja rauha maassa ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto”. ”Jumalan hyvä tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim. 2:4).

Kun olemme seuranneet maailman tilannetta, niin voimme todeta, ettei kaikkialla maailmassa ole rauha ihmisten keskellä, eikä Jumalan hyvä tahto ole toteutunut. Kaikki se mistä Paavali kirjoittaa 2 Tim. kolmannessa luvussa on toteutunut ja toteutumassa. Hän kirjoittaa 1 Tess. 4-5 luvuissa: ”Mutta me jotka uskomme, emme tarvitse pelätä niin kuin muut, vaan voimme kohottaa katseemme, sillä vapautuksemme hetki on lähellä.” Näillä sanoilla Paavali kehottaa meitä lohduttamaan toisiamme.

Haluan rohkaista Sinua Jeesuksen sanoin Joh.16:33: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman”- Olette meidän sydämissämme rakkaat seurakuntamme jäsenet. Me emme lakkaa rukoilemasta teidän puolestanne: ”että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista.”

Mikäli vallitsevan pandemian tilanne sallii, pidämme rajoitukset huomioiden seurakunnan kevätkokouksen Karttulan Vapaakirkolla 18.3 2021 klo 17.00. Kahvitarjoilu klo 16.30. Ilmoita 14.3 mennessä oletko tulossa. Näin tiedämme missä puitteissa voimme kokouksen pitää. Tule mukaan kuulemaan ja päättämään yhteisistä asioistamme. Olet arvokas seurakunnallesi! Yhdessä olemme enemmän! Siunattua ja hyvää talven jatkoa Sinulle! Talluskylä 23.2. 2021 Alpo Tuomilinna vanh.pj.

 

20.10.2021 Kaarina Hoffrén / Seurakintakirje 2/2020

OLENKO KRISTITTY?

Kristillisen kirkkokunnan jäsenelle vastaus otsikon kysymykseen lienee selvä? Vai onko sittenkään? Ehkä pitäisikin kysyä: kuka on kristitty?

Henkilö, joka kuuluu johonkin kristilliseen seurakuntaan? Käy kirkossa, tietää asioita Raamatusta, osaa Isä Meidän rukouksen, ei kiroile ja auttaa toisia ihmisiä? Kaikki hyviä asioita, mutta olenko kristitty, vaikka nuo olisivatkin totta elämässä?

Noin 2000 vuotta sitten Jeesus Kristus asui, eli ja toimi Israelissa. Hän opetti ihmisille, kuka Hän on ja millainen on Jumalan valtakunta. Hän kutsui ihmisiä seuraamaan itseään. Ei vain kulkemaan hänen mukanaan, vaan ottamaan Hänet vastaan elämänsä Herrana.

Joskus Jeesuksen seurassa kulki tuhansia ihmisiä, joskus vain yksi. He näkivät hänen elävän tavallista ihmisen elämää, ja samalla myös toimivan yliluonnollisella tavalla parantaen sairaita ja herättävän kuolleita. He kuulivat Hänen puheensa. Osa kuunteli tarkasti, osa oli vain muodonvuoksi mukana. Jotkut etsivät todellista apua, toiset vain pilkatakseen Häntä. Osa koki uudestisyntymän ihmeen, osa loittoni Hänestä viha sydämessään.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Hänen todellisia seuraajiaan oli maailman silloisesta väestöstä vain hyvin pieni joukko. Jumalan Pyhä Henki kosketti heitä voimallisesti, ja he saivat sellaisen poltteen sisimpäänsä, että he eivät voineet vaieta näkemästään, kuulemastaan ja kokemastaan.

He olivat uudestisyntyneitä, rukoilivat, uskoivat ja olivat kuuliaisia Herralleen. He rakastivat ja palvelivat Herraa ja lähimmäisiään. He saarnasivat, opettivat ja paransivat. He lähtivät sanoin ja teon toteuttamaan sitä tehtävää, jonka Jeesus oli heille uskonut. Ja kaikkialla siellä missä liikkuivat, he osoittivat elämällään olevansa Jeesuksen Kristuksen seuraajia, hänen opetuslapsiaan.

Jeesus oli heille kaikki kaikessa. Gal 2:19 ”- -Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, 20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. ”

Tuon ajan tapahtumista saamme luotettavan silminnäkijöiden selostuksen lukemalla Apostolien teot; kuinka Jeesuksen opetuslapset perustivat seurakuntia ja loivat seurakuntarakenteita. He lähtivät liikkeelle Jerusalemista. Kun he olivat edenneet Antiokiaan asti ja perustaneet sinne seurakunnan, niin siellä näitä Jeesuksen Kristuksen seuraajia alettiin kutsua kristityiksi (Apt 11:26)

Olenko siis kristitty?

Olen. Mutta en sen perusteella, että olen Suomen Vapaakirkon ja Karttulan Vapaaseurakunnan jäsen, uskovien kasteella kastettu, tunnen Raamattua, opetan ja saarnaan ja koetan elää kaikin tavoin kunniallisesti. En millään näillä edellytyksillä, vaan sen perusteella, että olen armahdettu syntinen, uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Jonka Jumala armossaan on pelastanut ja antanut minulle opetuslapsen nimen ja Jeesuksen seuraajan osallisuuden yhdessä toisten Hänen omiensa kanssa.

Tarvitsen joka päivä turvautua Jeesukseen Kristukseen Vapahtajaani ja ojentautumista Jumalan Sanan, Raamatun mukaiseen elämään, jotta voin sanoa: olen kristitty.

Kuljetaanhan yhdessä, Jeesuksen seuraajina, niin tätä ajallista ja kuin myös taivastietä? ” Meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. - - Itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.!” (2 Tess 2:16,17 3:16,18)

Karttulassa 20.10.2020 Kaarina Hoffrén, seurakunnanjohtaja